Maanantain mietteitä

Viikonlopusta selvitty ja arkea taas edessä. Toisaalta, arki tai viikonloppu, niin ei tää mun elämä yhtä juhlaa ole. ;)

Tällä hetkellä huolettaa oma äiti, jonka sairaus iski tavallaan puun takaa. Äidilläni todettiin colitis ulcerosa, sama sairaus jota vanhin lapsista todistettavasti sairastanut jo kolmisen vuota. Äidillä lievempi ainakin toistaiseksi, pääsi viikon sairaalajakson jälkeen kotiin, mutta on väsynyt, eikä halua liikkua kodin ulkopuolella, joten käyn kaupassa ja muuten vain katsomassa, vien roskat jne.

Äiti on väsynyt, ja huolettaa vähän lääkkeiden kanssa sählääminen, ei ole ihan varma mikä oli mitäkin ja miten piti otta. Dosetti käytössä, nyt pitää vaan muistuttaa, että onko lääkkeet otettu ja varmasti ainoastaan tämän päivän lääkkeet.

Jorvin sairaala tullut tässä parin vuodena aikana vähän liiankin tutuksi.

Ihan ekaksi.

Kaikkea pitää kokeilla. Tätäkin kai. Päiväkirjan tapaan tänne ajattelin  kirjoitella tapahtumia ja ajatuksia tavallisen keski-ikäisen yksinhuoltajan tapahtumaköyhästä elämästä.

Saas kattoo mitä jatkossa. Löytääkö tänne kukaan, kiinnostaako ketään vai tuleeko tästä ihan vaan päiväkirja.

Kuvia tai muita kommervenkkejä on turha odotella, ellei perheen tietsikkavelhot riennä avuksi. Uhkailu, kiristys ja lahjonta saattaa toimia.